RSS

Aihearkisto: Pöytäroolipelien perusteet

Aloittelevan pelinjohtajan opas

Pelinjohtaminen ei ole vaikeaa, koska se on enemmän asenne kuin haaste. Perimmäiseltä aatteeltaan pelaajat tahtovat kokea pelimaailman, joten he ottavat vastaan kaiken mitä pelinjohtaja antaa. Sinun täytyy siis vain tahtoa jakaa pelimaailmasi heidän kanssa.

Helpoin tapa ryhtyä pelinjohtajaksi on kokeilla sitä rohkeasti, kun sinä ja pelaajasi tiedätte mitä on roolipelaaminen niin ensimmäinen peli menee varmasti hyvin. Pitää kuitenkin muistaa että ensimmäinen peli on aina kokeilemista.

Minä aloitin roolipeli harrastukseni niin että ystäväni piti minulle pelin. Olimme molemmat ensikertalaisia ja noin 10vuotiaita joten peli ei ollut näin jälkeenpäin ajateltuna kovinkaan erikoinen.

Ensimmäinen pelini meni näin:

Heräsin luolasta, en tiennyt miksi olin siellä, mutta tahdoin kuitenkin vaistomaisesti ulos. Luola jossa olin, olikin jonkinlainen huone, siltä vei ovi ulos. Astuin rohkeasti ja tulin toiseen luolamaiseen huoneeseen. Löysin miekan ja jatkoin huoneen toiseen päähän, josta lähti käytävä. Käytävällä edessäni oli örkki luolan suun edessä estämässä kulkuani joten taistelin tieni vapauteen.

Peli toteutettiin niin, että meillä ei ollut hahmolomaketta tai sääntökirjaa, mutta noppa kyllä. Pelinjohtaja piirsi minulle karttaa sitä myötä, kun menin eteenpäin. Taistelu käytiin niin, että heitimme kuusisivuista noppaa vuorotellen pyrkien saamaan kolme kertaa toista suuremman luvun. Kolmannella suuremmalla tuloksella voitin örkin ja pääsin ulos luolasta. Muistan pelin kirkkaasti vieläkin kaikkien vuosien jälkeen, koska se oli minun mielestäni jännittävää, ehkäpä 10 vuotiaan silmin, mutta jännittävää silti.

____________________________________________________________________________________________

Kuinka suunnitella peli?

Keksi idea, tarina tai tilanne josta voi aloittaa pelin. Tarinassa on jonkinlainen juoni, sen kannattaa olla selkeä ja helposti seurattava, koska monimutkaisia juonikuvioita ei ole helppoa käsitellä ja ymmärtää. Tilanteisiin voi olla helppo ratkaisu, mutta siitä saa mielenkiintoisen, kun siihen asettaa sopivan esteen. Esteenä voi olla vihollisia, sokkeloita tai vaikkapa kalterit.

Kirjoita ajatuksesi ylös, mikäli sinulla on tärkeitä hahmoja juonessasi mukana kirjoita heidän nimet ylös ja keksi muutama kuvaava sana heistä. Esteet ja muut haasteet jotka pitää voittaa, kannattaa myös suunnitella muutamalla kuvaavalla sanalla. Tee suunnitelmiisi joustavuutta, pelaaja tapaavat tehdä asioita joihin emme välttämättä ole varautuneet. Tämän syystä improvisointi on hyödyllistä, jotta saadaan juoni tuotua takaisin radalleen.

____________________________________________________________________________________________

Peliniksi #2

Virstanpylväs-suunnittelumalli on keksimäni helppo menetelmä suunnitella peli. Käytännössä tarkoittaa, että pylväät suunnitellaan ja niiden välit improvisoidaan. Juoni on yhtäläinen, mutta jokaisen etenemisen välissä on joustavuutta. Alussa pylväiden välit ovat pidempiä ja lyhenevät loppua kohti sitä mukaan, kun juonen jännitys kasvaa.

Pylväiden väleillä voidaan helposti toteuttaa sivujuonet ja antaa vähän vapaa aikaa pelaaja hahmoille seikkailemisesta.

____________________________________________________________________________________________

Valmistaudu pitämään pelin

Tarvitset pelipaikan, siihen kelpaa mikä tahansa huone johon kaikki osallistujat mahtuvat mukavasti, itse suosin olohuonetta sohvineen ja kahvipöytineen, mutta yleensä roolipelaajat suosivat suurta pöytää jonka äärelle osallistujat mahtuvat mukavasti, niin kuin keittiön pöytä.

Katso että sinulla on hahmolomakkeita ja sääntökirja esillä, mikäli käytät sellaista. Pelissä voidaan tarvita noppia, kyniä, kumia, teroittimia ja paperia muistiinpanoille tai kestopisteille. Minulla on monesti myös laskin varmuuden vuoksi, koska olen laiska laskemaan suurempia summia päässä.

Yleensä muuta huomioitavaa pelipaikassa on mikro, vedenkeitin tai kahvinkeitin ja jääkaappi. Pelaamiseen kannattaa varata juomista, mutta pidemmille kerroille myös syömistä. Näiden välineiden puuttuminen ei ole iso ongelma, jos pelaajat osaavat varautua siihen.

____________________________________________________________________________________________

Kuinka pidän pelin?

Laita pelaajat tekemään itsellensä hahmo. Hahmolomakkeen täyttäminen ja sääntöjen selvyys on itsessään tehokas prosessi tutustua pelaamiseen joten tässä vaiheessa viimeistään kannattaa selventää mitä roolipelaaminen on.

Pelin aloittaminen tapahtuu niin että pelinjohtaja kertoo missä pelaaja hahmot ovat, yleensä hahmot kannattaa asettaa samaan paikkaan, koska silloin ei tarvitse keksittyä jokaiseen pelaajan tekemisiin yhtä aikaa tai vuorotella jokaista pelaajaa erikseen. Tähän kuuluu myös klassinen sanonta ”never split the party” eli älä koskaan jaa peliporukkaa useammiksi ryhmiksi, idea on siinä ettei jokaista porukkaa kohden tarvitse jakaa huomiota ja vuorotella ryhmien kesken. Totta kai tätä voi käyttää, mutta en suosittele sitä vasta alkajalle, koska siitä jää helposti huonoja kokemuksia pelaajille.

Tavallisesti pelinjohtaja kysyy kuvailun jälkeen: ”Mitä te teette?” joka on oiva tapa antaa pallo pelaajille. Tämän jälkeen mietit miten ympäristö reagoi heidän tekemisiin ja kerrot mitä tapahtuu. Tästä peli alkaa kulkea pikkuhiljaa omalla painollaan.

Pelinjohtajan pitää tehdä pelaaja hahmoista osallisia peliin, sen juoneen ja maailmaan. Mikäli pelaaja kokekee ettei hänen hahmollaan ole motiivia lähteä mukaan seikkailuun, niin hänellä ei luultavasti ole kovinkaan paljoa mielenkiintoa seikkailua kohtaan. Tässä asiassa pelaajan kuuluu tulla myös hieman vastaan, pelaajahahmoa täydentävät huomattavasti hahmon unelmat ja motiivit. Parahimmillaan hahmon unelmat ja pelin juoni liittyvät yhteen niin että pelaaja haluaa viedä peliä eteenpäin.

Pelaajat tahtovat kuulua maailmaan, joten he eivät tahdo olla pelinjohtajan sotilaita jotka liikkuvat laudalla yhden ruudun kerrallaan, vaan tehdä mitä he tahtovat. Tämän syystä pelinjohtajan kannattaa pyrkiä asettamaan pelaajahahmot sellaiseen asemaan, että he tahtovat lähteä seikkailuun mukaan.

Ole valmis improvisoimaan kun et tiedä mitä pitäisi tapahtua. Mikäli pelaajat ovat lähteneet virstanpylväältäsi ja suuntaavat jonnekin aivan muualle, sinulla on kaksi hyvää vaihtoehtoa miten improvisoida:

1. Voit lähteä pelaajien mukaan ja jatkaa improvisointia, antaa pelaajien määrätä pelin kulun. Tällöin sinun pitää jättää juonesi ja kehitellä uutta sitä mukaan kun siihen ilmenee aineksia.

2. Tai voit ohjata pelaajat kohti virstanpylvästä, tämä toimii käytännössä niin että jokin opastaa heitä juonen suuntaan. Hyviä keinoja on esimerkiksi vihjeet juoneen ja oppaat jotka tuntevat jotain juonesta. Voit käyttää myös palkkioita juonikoukkuina, esimerkiksi juonesi tärkeällä vihollisella on maaginen miekka jonka joku pelaaja hahmoista haluaa itselleen.

____________________________________________________________________________________________

Kuvaileminen

Tavallisin pelinjohtajan työkalu, hän kuvailee niitä asioita jotka ovat tärkeitä tai niitä jotka herättävät hänen mielikuvituksensa. Mikäli pelaajat pyytävät lisää kuvailuja, suo toki heille lisää tietoa asiasta. Liiallinen kuvailu turruttaa ja itse ainakin koen miellyttävämmäksi saada mahdollisuuden tehdä jotain kuin kuunnella runoja ympäristöstäni, joten anna pelaajien mielikuvitukselle tarpeelliset ainekset ja anna sen tehdä todellinen työ runojesi sijasta.

Sääntöjä käytettäessä, älä takerru niihin. Säännöt ovat apuväline, ei peli kokonaisuudessaan. Sääntöjä voi improvisoida tilanteeseen sopivaksi ja katsoa vaikka pelikerran päätteeksi kuinka sääntö todellisuudessa meni, jotta voisit muistaa sen seuraavalla kerralla. Mielestäni taistelutilanteessa kannattaa päästää kirjasta irti ja soveltaa nopeasti, mikäli meni väärin niin silloin voi todeta rauhallisesti että kyseessä oli sota onnen oikku.

Sääntökirjan selailemisessa menee aina hetki aikaa ja se voi rikkoa tunnelmaa, pelaajat ovat tyytyväisiä improvisoituun sääntöön, jos se tuntuu reilulta. Mielestäni kannattaa joskus unohtaa säännöt ja kuvailla dramaattisesti tilannen ennemmin kuin käyttää ilmiselvään lopputulokseen aikaa.

____________________________________________________________________________________________

Sivuhenkilöt

Ei pelaaja hahmot” ovat kaikki muut henkilöt paitsi pelaaja hahmot. Toiset niistä ovat tärkeitä juonellesi, toiset taas sivuhenkilöitä ja loput lähinnä rekvisiittaa. Tämän pohjalta kannattaa suunnitella hahmoja, tärkeät hahmot kaipaavat enemmän suunnittelua kuin muut hahmot.  Hahmosta saa eläväisemmän kuin tällä on jokin piirre josta hänet tunnistaa helposti. Tehokkaita mielenkiintoisia piirteitä voi olla puhe tyyli jota pelinjohtaja imitoi, tai hänellä voi olla punaiset hiukset. Silloin kun piirre ja hahmo yhdistetään, niin hahmo muistetaan paljon helpommin. Pienellä kuvailulla voi elävöittää henkilöitä paljon.

Sivuhenkilöt kannattaa suunnitella muutamalla lauseella ja tarvittavilla taidoilla. Heidän ulkonäöstään pari sanaa tekee heistä huomattavan paljon mielenkiintoisempia, kuin nimi, ikä ja ammatti kuvailu.

Rekvisiitalla tarkoitan kaikkia niitä hahmoja jotka eivät liity juoneen mitenkään. Kaupungeissa ja kylissä on paljon palvelun tarjoajia joiden kanssa pelaajat ovat tekemisissä, joten kaupungista saa paremman kuvan kun improvisoi tai suunnittelee kylän väestöä vähän.

Muutamia tapoja kuvat ihmisiä: Heidän pituus, koko, viikset, hiuksien väri ja kampaus, maha, vaatetus, saappaat, sukupuoli, puuttuvia raajoja tai silmä, haju tai tuoksu, vilkuilevat silmät, käytöstavat ja esineet jotka ovat heillä näkyvillä. Silmäpuoli vartiokapteeni erottuu vähintään sivuhenkilöksi, eikä jää pelkäksi rekvisiitaksi. Mikäli hänet kuvailisi vain vartiokapteenina, niin häntä ei tavattaisi toista kertaa.

Voit halutessasi puhua pelaaja hahmoille ”ei pelaaja hahmon” kautta, sanoa suoraan sen mitä hahmo sanoo ja pyytää pelaajia tekemään samalla tavalla. ”In-Game” keskustelu on tehokas tapa saada pelaaja hahmosta osalliseksi pelimaailmaan. Mielestäni ei ole väärää tapaa puhua hahmon kautta, mutta suosin eniten minä muotoa kun puhutaan omasta hahmosta, koska se on pelaajan hallinnoima mielikuvitus olento.

____________________________________________________________________________________________

Ystävällinen pelinjohtaja

Ole reilu pelaajia kohtaan. En tarkoita että sinun pitäisi nöyristellä pelaajia, reiluus on sitä että säännöt pätee jokaiseen pelaajaan. Anna esimerkiksi mahdollisuus päästä kuolettavasta tilanteesta. Mahdollisuus voi olla heikko, mutta on reilua antaa mahdollisuus selvitä hengissä. Mikäli pelaaja keksii uskomattoman, mutta siistin tavan pelastautua niin siitä tulee hieno tarina, mikäli hän sattuu selviämään, mikäli hän kuolee yrittäessä niin se jää vähintäänkin pelaajan itsensä mieleen.

Kuuntele pelaajia, koska jokaisella pelaajalla on oma käsitys hauskanpidosta ja pelin tarkoitus on pitää hauskaa. Mikäli pelaajilla ei ole hauskaa, niin peli on epäonnistunut. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, etteivät pelaajasi tahdo pelata enää uudelleen. Välttääksesi tämän sinun pitää yksinkertaisesti ottaa vastaan kritiikkiä ja ymmärtää mistä kiikastaa, sekä ottaa pelaajat paremmin huomioon.

Pelaaja hahmon kuolema on puhututtava asia. Toiset pyrkivät suojelemaan hahmoaan kaikilta vaaroilta ja toiset taas pyrkivät kaikkiin vaaroihin. Älä siis tapata hahmoa turhaan, mutta salli sen mahdollisuus. Eeppinen kuolema on joskus parempi kuin tuhannet vaaratilanteet.

____________________________________________________________________________________________

Roolipelaamisen on tarkoitus olla hauskaa

Sen ei tule olla velvollisuus tai ammatti vaan harrastus, jonka avulla pidätte hauska kavereiden kanssa. Mikäli kuitenkin käy niin, ettei pelaaminen ole enää niin hauskaa kuin joskus ennen, niin kannattaa miettiä mikä on nykyään erillä tavalla ja miksi se ei ole enää niin hauskaa?

Tavallisesti stressi ja itsekriittisyys tekevät pelistä nauttimisen hankalaksi, joten älä stressaa. Ota rennosti, nauti vaikka kuppi kuumaa kahvia ja unohda hetkeksi roolipelaaminen. Laske itsekriittisyyttäsi tietoisesti ja pidä pelaamista taas leikkimisenä, niin innostuneisuus ja hauskuus palautuvat nopeasti.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 9.5.2012 Kategoria/t: Pöytäroolipelien perusteet

 

Mitä on pelinjohtaminen?

Pelinjohtajan asema koostuu kolmesta osa-alueesta; puheenjohtajan vallasta, sääntömestarin asemasta ja tarinankertojan roolista.. Pelinjohtaminen on noiden asioiden yhdistämistä mielekkääksi peliksi.

Puheenjohtajan valtaa käsittelevä pelinjohtaja on auktoriteetti, joka antaa pelaajille mahdollisuuden vaikuttaa pelin kulkuun ja jakaa puheenvuoroa tasapuolisesti kaikille pelaajille.

  • Lopullisen vallan pitäminen itsellä
  • Puheen vuorojen jakaminen tasapuolisesti
  • Ei suosi ketään
  • Ei tuomitse, eikä puutu päätöksiin syyttä

Sääntömestarin asema saavutetaan sillä, että tuntee säännöt riittävän hyvin että voi improvisoida niitä tilanteesta riippumatta. Hänen vastuullaan on myös kertoa pelaajille kuinka säännöt toimii, varsinkin kun jokin sääntö askarruttaa jonkun pelaajan mieltä.

  • Improvisointi valmius
  • Strategisen mekaniikan neuvominen tarpeen tullen
  • Nopeaa tilanne analyysia
  • Osaa kertoa kuinka säännöt toimii

Tarinankertojan rooli tulee esille kuvailussa ja ”ei pelaaja hahmojen” elävöittämisen kautta. Hänen tulee kuvailla ja selittää tilanteet niin, että pelaajat saavat selkeän kuvan tapahtumista ja paikoista. Usein mielikuvan luova kuvailu on riittävä.

  • Osaa kuvailla tilanteet, paikat ja henkilöt
  • Pystyy elävöittämään henkilöitä yksityiskohdilla
  • Käyttää mielikuvitusta inspiroivia sanoja
  • Muistaa kertomansa ja pitää sen pelissä mukana

____________________________________________________________________________________________

Yksilöllinen pelinjohtaja, peli ja tilanne

Kutakin osa-aluetta on pelinjohtamisessa, mutta se kuinka paljon keskittyy eri osa-alueisiin, tekee jokaisesta pelinjohtajasta erilaisen. Tavallisesti puhutaan tarinankertoja pelinjohtajasta ja luolamestari pelinjohtajista, jotka erottuvat sillä kumman he katsovat tärkeämmäksi: tarinankerronnalliset voimavarat sääntömekaaniset voimavarat.

Pelinjohtamisessa myös vaihdellaan sitä kuinka paljon otetaan huomioon eri osa-alueita, koska kaikissa tilanteissa ei ole sama pääpaino. Taistelut ja fyysiset konfliktit ovat yleensä sääntöpohjaisia ja vuoroittaista toimintaa, siinä missä keskustelut ja neuvottelu tilanteet ovat tarinankerrontaa.

Käytännössä pelinjohtaminen tarkoittaa aktiivista osallistumista ja pelin kulun edistämistä. Hänen tehtävänään on myös merkittävien tapahtumien esille tuonti ajan avulla, eli hidastaa ja kuvailla enemmän kun on merkittävä tapahtuma tai asia ja nopeuttaa kun mennään tavallisiin askareisiin tai matkustetaan. Yltiörealismi on puuduttavaa ja menettää hohtonsa parin yksityiskohtaisen vessa reissun jälkeen.

Pelinjohteessa käytetään improvisointia. Tämä helpottaa pelin suunnittelemista, koska voi tehdä viitteellisiä suunnitelmia joiden pohjalta improvisoida ja ohjailla peliä haluamaansa suuntaan. Improvisointi on tärkeää, koska pelaajien päätöksiä ei voi ennustaa. Kirjoittamaton laki on se, että pelaajat tekevä odottamattomia päätöksiä.

Pelin voi myös puhtaasti improvisoida, jolloin ei tee minkäänlaisia suunnitelmia vaan keksii kaiken tilanteen myötä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27.2.2012 Kategoria/t: Pöytäroolipelien perusteet

 

Mitä ovat pöytäroolipelit?

Roolipelit ovat vuorovaikutteista tarinankerrontaa. Ne ovat leikkejä tai pelejä joissa eläydytään ja pidetään porukalla hauskaa. Pöytäroolipeleissä yksi osallistuja nimetään pelinjohtajaksi ja loput pelaajiksi. Pelaajat kertovat tarinaa oman hahmonsa kautta, mitä kyseinen hahmo tekee ja mitä hän sanoo. Pelinjohtaja toimii eräänlaisena puheenjohtajana ja kehittää tarinaa hahmojen ulkopuolelta, eli mielikuvitusmaailman kautta, jossa pelaajien hahmot elävät.

Pöytäroolipelejä ei tule kuitenkaan sekoittaa liveroolipeleihin joissa pelaajat esittävät ja toimivat kuten heidän hahmonsa.

____________________________________________________________________________________________

Pelaaja ja pelaajahahmo

Pelaajat eläytyvät hahmoihinsa ja kokevat mielikuvitusmaailman hahmonsa kautta. Pelaajat kertovat pelinjohtajalle ja muille pelaajille mitä hänen hahmonsa tekee ja sanoo, usein myös kuvailee kuinka sen tekee. Mitä enemmän pelaaja kuvailee hahmonsa tekemisiä, sitä paremman kuvan muut osallistujat saavat hänen hahmostaan.

Pelihahmon kehittelee pelaaja itselleen mielekkääksi hahmoksi jolla hän haluaa pelata. Suunnittelussa kannattaa miettiä hahmon aikaisempaa elämää ja ammattia jonka myötä hahmosta saa monipuolisen ja mukavan pelata.

Pelihahmosta tehdään hahmolomake jossa määritellään hänen taidot ja erikoispiirteet lyhyesti. Hahmolomakkeen tehtävä on yhdistää pöytäroolipelissä käytettävät säännöt, maailman ja hahmon välillä. Sääntöihin ei kuitenkaan sisälly kaikki hahmolle olennaiset piirteet joten jokainen pelaajahahmo on yksilö.

Hahmolomakkeessa on yleensä tilaa kirjoittaa hänen kantamansa varusteet, mutta ei kaikissa. Kääntöpuolta tai lomakkeen reunoja voi käyttää varustelistana tai muistivihkona. Jotkut asiat ovat vaikea muistaa, joten niitä kannattaa kirjoittaa ylös sillointällöin. Tavallisesti nimet unohtuvat, joten suosittelen kirjoittamaan niitä ylön.

____________________________________________________________________________________________

Pelinjohtaja ja pelimaailma

Pelinjohtaja kertoo kuinka mielikuvitusmaailma reagoi pelaajien tekemisiin. Pelinjohtaja kertoo mitä pelaajien ympärillä tapahtuu, kuvailee ympäristöä, henkilöitä muutamilla sanoilla. Hän toimii samalla myös puheenjohtajan.

Pelimaailma voi olla yksinkertainen maailma jonkun tarinan pohjalta tai se voi olla monimuotoinen maailma, jossa yhdistellään eri tarinoiden paikkoja ja henkilöitä. Todellisen tuntuinen maailma helpottaa pelaajien eläytymistä ja helpoin keino tehdä maailmasta todellisen tuntuinen on kuvailla sitä tarpeeksi.

Maailman kuvaileminen voi kuulostaa raskaalta, mutta todellisuudessa siinä kerrotaan vain se mitä pelaajat tietävät siitä. Muutama sana kansoista, joista pelaaja hahmot tietävät jotain ja muutama sana paikoista joissa he ovat asuneet riittää luomaan mielikuvan paikasta jossa voidaan pelata.

Pelinjohtaja ja pelaajat muodostavat yhdessä roolipelin, jonka rajana on vain mielikuvitus. He rakentavat yhdessä tarinaa, pelaajat hahmojensa kautta ja pelinjohtaja maailman kautta, tarkoituksena tehdä siitä mielenkiintoinen ja mukava kokemus. Mikäli pelaajat tuntevat toisensa tai heidän toiveensa pelinsuhteen, niin tämä helpottaa mielekkään pelin muodostumista.

____________________________________________________________________________________________

Peliniksi #1

Uuden pelin keksiminen voi olla joskus vaikeaa, mutta tätä voi helpottaa listaamalla asioita, joita osallistujat tahtovat peliin. Tähän kannattaa käyttää aivoriihi tekniikkaa, jolloin jokainen osallistuja sanoo mitä tulee mieleen ja ne kirjataan kaikki ylös, kunnes ei enää tule mitään mieleen. Katsotaan mitä tuli ja muovataan niistä pelimaailma ja muut peliin liittyvät asiat.

Tällaista listaa pelinjohtaja voi käyttää pelinsuunnittelussa apuna, lukea mitä muut osallistujat ovat listaan kirjoittaneet ja miettiä minkälainen peli olisi hyvä. Kaikki ideat eivät kuitenkaan ole yhteensopivia kaikkien ideoiden kanssa, joten niistä pitää jättää pois ne ideat jotka eivät sovi kokonaisuuteen ja tehdä lopuista järkevä kokonaisuus.

____________________________________________________________________________________________

Pöytäroolipeli

Pelimaailmaa ja pelaajahahmoja yhdistävät osallistujien lisäksi säännöt. Säännöt voivat olla yhtä hyvin itse tehdyt tai roolipelikirjasta. Sääntöjen tehtävä kuitenkin on selvittää hahmojen rajat ja maailman vaarallisuus. Selkeät säännöt tekevät pelaamisesta helpompaa, koska silloin kaikki osallistujat tietävät tarkkaan mitä voivat tehdä ja mikä on heidän kykyjensä ulkopuolella.

Pelinjohtaja toimii konfliktitilanteissa niiden ratkaisijana, sääntökirjasta on hänelle paljon hyötyä kun niihin on kirjoitettu tavallisimman konflikti tilanteet ja niille ratkaisumenetelmät. Tulkinta on pelinjohtajan vastuulla ja hänen päätöksensä ratkaisee.

Ratkaisumenetelmiin kuuluu nopanheittäminen. Erilaiset nopat ja niiden määrä vaihtelevat paljolti eri roolipelisääntöjen myötä, mutta pelinjohtaja heittää vastustajien puolesta noppaa ja pelaaja oman hahmonsa puolesta. Noppa tulosten tulkinta kerrotaan taas sitten sääntökirjassa.

Pöytäroolipelin tarkoitus on pitää hauskaa, mutta se että pelaaminen pysyy hauskana, pitää pelissä olla myös haastetta. Tarinan kannalta parasta olisi, että haasteet olisivat tarpeeksi vaikeita, jolloin pelistä tulisi intensiivisempi ja jännittävämpi. Tästä syystä pelinjohtaja tarkkailee pelaajahahmoja ja heidän tekemisiään, jotta löytäisi sellaiset seikkailu ainekset joilla saisi pelistä haastavan ja jännittävän.

Mikäli peli on liian helppo, niin pelaajille tulee sellainen kuva hahmostaan, että se voi tehdä mitä vain ja on eräänlainen kuolematon sankari. Sen sijaan jos peli on liian vaikea niin pelaajahahmot alkavat karttamaan vaaroja ja muuttuvat passiivisiksi pelkureiksi. Kumpikaan ei ole pelin kannalta hyvä, koska se ei ole kiinnostavaa pelata arkielämää ilman ongelmia tai vaaroja.

____________________________________________________________________________________________

Roolipelit harrastuksena

Länsimaisessa kulttuurissa pöytäroolipelaaminen on erikoinen ilmiö, koska siinä ei kilpailla kenenkään kanssa. Roolipelaamista voisi verrata taiteelliseen harrastukseen, jonka pyrkimys on vain kehittää itseään. Roolipeliä olisi myös mahdoton luoda uudelleen, koska se on eräänlainen kokemus, mielikuvituksen ja tarinan yhdistyminen seuraleikissä.

Pöytäroolipelaaminen on hyödyllinen ja kehittävä harrastus, koska niiden avulla voidaan kokea tilanteita erilaisesta näkökannasta ilman, että hankkiudumme oikeisiin ongelmiin. Mielikuvituksen ja pelin avulla voimme simuloida todellisuutta ja saada käyttökelpoisia kokemuksia ja näkemyksiä. Olen kuullut myös, että roolipelejä voidaan hyödyntää terapiassa. Ne antavat uuden katselutavan asioihin, jonka avulla voi saada oivalluksia tai vaikka kehittää sosiaalisia voimavaroja ja yhteistyötaitoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30.10.2011 Kategoria/t: Pöytäroolipelien perusteet